Miten tuomioistuin arvioi todisteita?

Tilanne, jossa riita- tai rikosasiassa on vain osapuolten keskenään ristiriitaiset kertomukset, on suomalaisessa oikeuskäytännössä tavallinen. Tällöin ratkaisu ei perustu “arvaukseen”, vaan lakiin ja vakiintuneisiin todistusharkinnan periaatteisiin.

1. Vapaa todistusharkinta – lähtökohta

Suomessa sovelletaan vapaata todistusharkintaa.

Säännös löytyy Oikeudenkäymiskaari 17 luvusta, jonka mukaan tuomioistuimen on harkittava näytön arvo tapauskohtaisesti kokonaisuutena.

Lainkohta:
OK 17 luku 1 §
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340004#L17

Keskeinen periaate:

Tuomioistuin arvioi vapaasti näytön uskottavuuden ja todistusvoiman.

Tämä tarkoittaa, että:

  • mitään todistetta ei ole ennalta määrätty vahvemmaksi kuin toista
  • tuomari ei ole sidottu kaavamaisiin sääntöihin
  • ratkaisu perustuu kokonaisarviointiin

2. Todistustaakka – kuka kantaa riskin?

Ratkaisevaa on todistustaakka.

Yleinen periaate:

  • Se, joka vetoaa johonkin seikkaan, kantaa todistustaakan siitä.

Riita-asiassa:

  • Kantajan on näytettävä vaatimuksensa perusteet toteen.

Rikosasiassa:

  • Syyttäjän on näytettävä syyllisyys toteen.

Rikosprosessissa sovelletaan syyttömyysolettamaa ja näyttökynnys on korkea (“ei jää varteenotettavaa epäilyä”).

Lähde:
OK 17 luku (todistustaakka ja näyttökynnys)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340004#L17

3. Miten uskottavuutta arvioidaan?

Kun on sana vastaan sana, ratkaisevaa on kertomusten uskottavuus ja luotettavuus.

Tuomioistuin arvioi muun muassa:

1. Sisäinen johdonmukaisuus

  • Onko kertomus ristiriidaton?
  • Muuttuuko se prosessin aikana?

2. Ulkoinen johdonmukaisuus

  • Tukeeko muu näyttö (asiakirjat, viestit, aikaleimat) kertomusta?

3. Motivaatiotekijät

  • Onko osapuolella taloudellinen tai muu intressi vääristää tapahtumia?

4. Ajallinen läheisyys

  • Milloin kertomus on annettu ensimmäisen kerran?
  • Onko alkuperäinen versio dokumentoitu?

5. Todistajan käyttäytyminen (rajoitetusti)

  • Epävarmuus ei automaattisesti tarkoita epäluotettavuutta
  • Itsevarmuus ei tarkoita totuudellisuutta

Suomessa tuomio perustellaan kirjallisesti. Perusteluvelvollisuus perustuu Perustuslaki 21 §:ään (oikeudenmukainen oikeudenkäynti).

Perustuslaki 21 §:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P21

4. Korkeimman oikeuden linja

Korkein oikeus on useissa ratkaisuissaan korostanut kokonaisarviointia ja perustelujen merkitystä tilanteissa, joissa näyttö perustuu kertomuksiin.

KKO:n ratkaisut löytyvät:
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset.html

Yleinen linja:

  • Ratkaisun on perustuttava objektiivisesti arvioitaviin seikkoihin
  • Pelkkä “tuntuma” ei riitä
  • Perusteluissa on osoitettava, miksi toinen kertomus on hyväksytty ja toinen hylätty

5. Näyttökynnys – eri asia riita- ja rikosjutussa

Riita-asia

Näyttökynnys on ns. todennäköisyyspohjainen:

Onko väite todennäköisempi kuin vastakkainen?

Jos molemmat versiot ovat yhtä todennäköisiä → todistustaakan kantaja häviää.

Rikosasia

Näyttökynnys on korkeampi:

Syyllisyydestä ei saa jäädä varteenotettavaa epäilyä.

Jos jää epäily → syyte hylätään.

6. Käytännön johtopäätös: sana vastaan sana ei ole tasapeli

Moni ajattelee, että “sana vastaan sana” tarkoittaa automaattisesti pattitilannetta. Juridisesti näin ei ole.

Ratkaisevaa on:

  • Kuka kantaa todistustaakan?
  • Kumpi kertomus saa enemmän tukea oheisnäytöstä?
  • Jääkö epäily?
  • Onko kertomus kokonaisuutena uskottava?

Jos näyttö jää tasapainoon, todistustaakan kantaja häviää.

7. Strateginen merkitys käytännössä

Jos tiedät olevasi tilanteessa, jossa juttu perustuu kertomuksiin:

  1. Dokumentoi varhain
  2. Säilytä alkuperäiset viestit
  3. Hanki ulkopuolista näyttöä
  4. Vältä kertomuksen muuttamista

Tuomioistuimet arvostavat varhaisessa vaiheessa syntynyttä dokumentoitua näyttöä enemmän kuin myöhemmin muotoutunutta selitystä.

Yhteenveto

“Sana vastaan sana” -tilanne ratkaistaan:

  • vapaan todistusharkinnan periaatteella
  • todistustaakan sääntöjen mukaisesti
  • kokonaisarvioinnilla
  • perustellulla tuomiolla

Ratkaisu ei ole arpapeli, vaan laissa säädelty näyttökysymys.