Kantajat – ostajat R, vastaaja – myyjä S
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa
asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa
toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole
syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä,
minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen
tulee saada täysi korvaus kuluistaan.
Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2008:52 katsonut, että kiinteistön myyjien
oikeudenkäynnin aikana tekemä sovintotarjous tuli ottaa huomioon
arvioitaessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta. Kun sovintotarjous
oli ylittänyt korvattavaksi tuomitun määrän, katsottiin sillä, minkä myyjät olivat
hävinneet, olleen vain vähäinen merkitys asiassa. Tämän vuoksi myyjien tuli
saada täysi korvaus kuluistaan.
Ratkaisussa KKO 2022:56 katsottiin, että sovintotarjoukset voitiin ottaa
huomioon oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumista arvioitaessa ja että
asiassa oli syytä poiketa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaisesta
pääsäännöstä, jonka mukaan asianosaiset saavat pitää
oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Oikeudenkäyntikuluja koskevissa ratkaisuissa korkein oikeus antanut
merkitystä sille, kuinka suurelta ja keskeisiltä osin asianosaiset ovat voittaneet
ja hävinneet asian, mistä seikoista vaatimuksen hylkääminen on johtunut,
mikä merkitys asianosaiselle on ollut hänen voittamallaan tai häviämällään
osalla, mihin seikkoihin oikeudenkäynnissä on keskitytty ja minkä kysymysten
käsittelystä oikeudenkäyntikulut ovat pääosin aiheutuneet.
Tässä asiassa R-t ovat vaatineet hinnanalennuksena 314.247 euroa
sekä vahingonkorvauksena 36.456,82 euroa korkoineen. Käräjäoikeus on
määrännyt hinnanalennusta 45.000 euroa. Kanne on siten
hinnanalennuksena menestynyt vähäiseltä osalta ja R-t ovat
kokonaan hävinneet vahingonkorvausta koskevat vaatimukset. Lisäksi he
ovat menettelyn aikana vetäytyneet alkuperäisestä kaupan purkua
koskevasta vaatimuksesta. Suurin osa R-n väittämistä kiinteistön
laatuvirheistä on jäänyt toteen näyttämättä.
S on oikeudenkäynnin aikana tehnyt kaksi sovintotarjousta. Kanteen
vireilletulon jälkeen …2022 S on tehnyt tarjouksen
hinnanalennuksesta määrältään 37.000 euroa ja että kumpikin vastaisi omista
kuluistaan. Valmisteluistuntopäivänä …2023 S on esittänyt
sovintotarjouksen määrältään 55.000 euroa. S on kuitenkin
vastustanut kannetta kokonaisuudessaan.
Tässä asiassa kanteen nostamista hinnanalennuksen saamiseksi ei sinänsä
ole voitu pitää perusteettomana. Ensimmäinen, kanteen vireilletulon jälkeen
annettu sovintotarjous ei ole ollut tuomitun hinnanalennuksen määräinen,
joskaan ei mainittavan kaukana siitä. Oikeudenkäynti sovintotarjoukseen
…2023 saakka on ollut ainakin osittain tarpeellinen.
Lain pääsääntö osavoittotilanteessa on, että asianosaiset kantavat
oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Käräjäoikeus antaa kuitenkin
oikeudenkäyntikuluratkaisussa painoarvoa sille, että S on tehnyt
käräjäoikeuden määräämän hinnanalennuksen ylittävän sovintotarjouksen,
joutunut vastaamaan lukuisiin perusteettomiksi osoittautuneisiin R-n
virheväitteisiin ja vaatimuksiin, ja alkuperäinen kanne on sekä perusteeltaan
että määrältään menestynyt vain kohtalaisen pieneltä osin.
Käräjäoikeus harkitsee oikeaksi velvoittaa R-t korvaamaan
Sn oikeudenkäyntikulut osaksi.
Sn vaatimus korvattavista oikeudenkäyntikuluista on muodostunut
asianajaja Pn laskusta arvonlisäverolliselta määrältään 98.282,26 euroa
sekä Sn asianosaiskuluista ja maksetuista todistajanpalkkioista
määrältään 14.017,56 euroa. R t ovat kiistäneet Sn
asianosaiskulut perusteeltaan siltä osin, kuin ne ovat muodostuneet
osallistumisesta pääkäsittelyyn enemmän kuin yhden päivän ajalta.
Rt ovat paljoksuneet asianajolaskua siltä osin kuin vastauskirjelmän
laatimiseen kirjauksella …2023 oli käytetty 44 tuntia ja 50 minuuttia.
Rt myönsivät oikeaksi 25 tunnin ajankäytön.
Käräjäoikeus toteaa, että Sn paikallaolo pääkäsittelyssä ei ole ollut
tarpeen yhtä istuntopäivää ylittäviltä osin. Siten vaaditun 500,50 euron
asianosaiskulujen sijaan hyväksyttävinä voidaan pitää asianosaiskuluina
151,70 euroa. Käräjäoikeus katsoo, että Sn asiamiehen vastauksen
laatimiseen käyttämä aika on asian laajuuteenkin nähden liiallinen, ja katsoo
kohtuulliseksi ajankäytöksi 25 tuntia.
Sn tarpeellisista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset
oikeudenkäyntikulut ovat muodostuneet avustajan palkkiosta 92.479,06 euroa
(sis. alv.) sekä asianosais- ja todistelukuluista 13.669,26 euroa eli ovat
yhteensä 106.148,32 euroa.
Tuomiolauselma
Rt velvoitetaan korvaamaan Sn kohtuullisista
oikeudenkäyntikuluista noin kolme neljäsosaa eli 80.000 euroa.
S velvoitetaan suorittamaan Rlle
yhteisesti hinnanalennuksena 45.000 euroa korkolain 3 §:n 2 momentin
mukaisine korkoineen …2020 alkaen haasteen tiedoksiantopäivään
…2023 saakka ja …2023 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen maksupäivään saakka.
Rn vaatimukset enemmälti hylätään.
R velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan
Slle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 80.000 euroa
korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen ….2024 alkaen.
KäO:n tuomio – Ei lainvoimainen tätä kirjoitettaessa
