Kantajat – ostajat R, vastaaja – myyjä S

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2008:52 katsonut, että kiinteistön myyjien oikeudenkäynnin aikana tekemä sovintotarjous tuli ottaa huomioon arvioitaessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta. Kun sovintotarjous oli ylittänyt korvattavaksi tuomitun määrän, katsottiin sillä, minkä myyjät olivat hävinneet, olleen vain vähäinen merkitys asiassa. Tämän vuoksi myyjien tuli saada täysi korvaus kuluistaan.
Ratkaisussa KKO 2022:56 katsottiin, että sovintotarjoukset voitiin ottaa huomioon oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumista arvioitaessa ja että asiassa oli syytä poiketa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaisesta pääsäännöstä, jonka mukaan asianosaiset saavat pitää
oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Oikeudenkäyntikuluja koskevissa ratkaisuissa korkein oikeus antanut merkitystä sille, kuinka suurelta ja keskeisiltä osin asianosaiset ovat voittaneet ja hävinneet asian, mistä seikoista vaatimuksen hylkääminen on johtunut, mikä merkitys asianosaiselle on ollut hänen voittamallaan tai häviämällään osalla, mihin seikkoihin oikeudenkäynnissä on keskitytty ja minkä kysymysten käsittelystä oikeudenkäyntikulut ovat pääosin aiheutuneet.


Tässä asiassa R-t ovat vaatineet hinnanalennuksena 314.247 euroa sekä vahingonkorvauksena 36.456,82 euroa korkoineen. Käräjäoikeus on määrännyt hinnanalennusta 45.000 euroa. Kanne on siten
hinnanalennuksena menestynyt vähäiseltä osalta ja R-t ovat kokonaan hävinneet vahingonkorvausta koskevat vaatimukset. Lisäksi he ovat menettelyn aikana vetäytyneet alkuperäisestä kaupan purkua
koskevasta vaatimuksesta. Suurin osa R-n väittämistä kiinteistön laatuvirheistä on jäänyt toteen näyttämättä.
S on oikeudenkäynnin aikana tehnyt kaksi sovintotarjousta. Kanteen vireilletulon jälkeen …2022 S on tehnyt tarjouksen hinnanalennuksesta määrältään 37.000 euroa ja että kumpikin vastaisi omista kuluistaan. Valmisteluistuntopäivänä …2023 S on esittänyt sovintotarjouksen määrältään 55.000 euroa. S on kuitenkin vastustanut kannetta kokonaisuudessaan.
Tässä asiassa kanteen nostamista hinnanalennuksen saamiseksi ei sinänsä ole voitu pitää perusteettomana. Ensimmäinen, kanteen vireilletulon jälkeen annettu sovintotarjous ei ole ollut tuomitun hinnanalennuksen määräinen, joskaan ei mainittavan kaukana siitä. Oikeudenkäynti sovintotarjoukseen …2023 saakka on ollut ainakin osittain tarpeellinen.


Lain pääsääntö osavoittotilanteessa on, että asianosaiset kantavat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Käräjäoikeus antaa kuitenkin oikeudenkäyntikuluratkaisussa painoarvoa sille, että S on tehnyt
käräjäoikeuden määräämän hinnanalennuksen ylittävän sovintotarjouksen, joutunut vastaamaan lukuisiin perusteettomiksi osoittautuneisiin R-n virheväitteisiin ja vaatimuksiin, ja alkuperäinen kanne on sekä perusteeltaan että määrältään menestynyt vain kohtalaisen pieneltä osin. Käräjäoikeus harkitsee oikeaksi velvoittaa R-t korvaamaan Sn oikeudenkäyntikulut osaksi.


Sn vaatimus korvattavista oikeudenkäyntikuluista on muodostunut asianajaja Pn laskusta arvonlisäverolliselta määrältään 98.282,26 euroa sekä Sn asianosaiskuluista ja maksetuista todistajanpalkkioista määrältään 14.017,56 euroa. R t ovat kiistäneet Sn asianosaiskulut perusteeltaan siltä osin, kuin ne ovat muodostuneet osallistumisesta pääkäsittelyyn enemmän kuin yhden päivän ajalta.
Rt ovat paljoksuneet asianajolaskua siltä osin kuin vastauskirjelmän laatimiseen kirjauksella …2023 oli käytetty 44 tuntia ja 50 minuuttia. Rt myönsivät oikeaksi 25 tunnin ajankäytön. Käräjäoikeus toteaa, että Sn paikallaolo pääkäsittelyssä ei ole ollut tarpeen yhtä istuntopäivää ylittäviltä osin. Siten vaaditun 500,50 euron asianosaiskulujen sijaan hyväksyttävinä voidaan pitää asianosaiskuluina 151,70 euroa. Käräjäoikeus katsoo, että Sn asiamiehen vastauksen laatimiseen käyttämä aika on asian laajuuteenkin nähden liiallinen, ja katsoo kohtuulliseksi ajankäytöksi 25 tuntia. Sn tarpeellisista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut ovat muodostuneet avustajan palkkiosta 92.479,06 euroa (sis. alv.) sekä asianosais- ja todistelukuluista 13.669,26 euroa eli ovat yhteensä 106.148,32 euroa.


Tuomiolauselma
Rt velvoitetaan korvaamaan Sn kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista noin kolme neljäsosaa eli 80.000 euroa. S velvoitetaan suorittamaan Rlle yhteisesti hinnanalennuksena 45.000 euroa korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisine korkoineen …2020 alkaen haasteen tiedoksiantopäivään …2023 saakka ja …2023 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen maksupäivään saakka.
Rn vaatimukset enemmälti hylätään.
R velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Slle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 80.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen ….2024 alkaen.

KäO:n tuomio – Ei lainvoimainen tätä kirjoitettaessa

Summa summarum: vastakkain olevilta osin kuittaamisen jälkeen Ostajat R eli kantajat velvoitettiin maksamaan Myyjille S eli vastaajille pääomaa 35 000 e (+ korkoja)