
YLEn uutisissa on tänään juttu siitä, miten varsinkaan pääkaupunkiseudulla jutut eivät luista.
Etelässä pahoinpitelijä saa tuomion keskimäärin kahden vuoden kuluttua teostaan. Joku tekijöistä on joutunut odottamaan yli 7 vuotta ja saanut viiveestä rahallisen korvauksen. Alueelliset erot ovat suuria. Luulisi, että suurimmissa käräjäoikeuksissa juttujuna kulkee, mutta ei – syytetään resurssipulaa, juttujen monimutkaisuutta ja jopa osapuolten ulkomaalaistaustaa. Ratkaisuiksi esitetään muun muassa tekopaikalla annettavia pikatuomioita, pikahaasteita sekä etäistuntoja. Jos työskentelytavoissa on suuria alueellisia eroja, niin työntekijöitä voisi ehkä kierrättää nopeilta alueilta hitaille alueille – tai juttuja hitailta alueilta nopeille alueille. Ulkomaalaisasioissa ja oikeusapuasioissa juttuja kierrätetään jo sinne, missä resursseja on ja vauhtia riittää. Pääkaupunkiseudulla ratkaistu turvapaikka-asia saakin muutoksenhakuosoituksen esimerkiksi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen.
Entä jos olisikin vain Suomen alioikeus ja Suomen hovioikeus – resursseja voitaisiin käyttää ehkä tehokkaammin kuin nyt.

Tuomiovaltaa voisi riita-asioissa ehkä osoittaa yksityisille välimiesoikeuksille – asianosaisten suostumuksella tietenkin. Tuletteko käsittelyjonoon, jossa valmisteluistunto järjestettäisiin aikaisintaan 2 vuoden kuluttua vai haluatteko antaa asianne samoja yleisten tuomioistuinten maksuperusteita noudattavalle välimieskokoonpanolle, jonka istunto olisi jo viikon päästä. Tuomioistuinvirasto voisi ehkä järjestää kilpailutuksen ”ruuhkanpurkukokoonpanoille”, joiden jäsenet toimisivat tuomarin vastuulla. Jutut arvottaisiin.