Modernit yhteiskunnat rakentuvat säännöille. Säännöt puolestaan monimutkaistuvat väistämättä, kun yhteiskunta kehittyy, taloudelliset suhteet monimuotoistuvat ja julkinen valta laajenee. Juristikunnan olemassaoloa ei siten voi ymmärtää pelkästään ammatillisena traditio­na, vaan rakenteellisena seurauksena sääntöpohjaisesta yhteiskunnasta.

Kun yhteiskunnassa on omistusoikeus, sopimuksia, verotusta, rikosoikeudellinen järjestelmä, perheoikeudellisia suhteita, yhtiöitä ja muita oikeushenkilöitä, valtio ja julkinen valta, niin tarvitaan järjestelmä, Antiikin Roomassa muodostui oikeudellinen asiantuntijakunta; Englannissa syntyi common law -järjestelmä, jossa oikeuskäytännöllä on keskeinen rooli. Ranskassa muodostui lainsäädäntöpohjainen civil law -traditio.

Juristikunta ei siis ole syntynyt sattumalta, vaan vastauksena yhteiskunnalliseen tarpeeseen: sääntöjen tulkintaan, systematisointiin ja soveltamiseen.

Nykyinen oikeusjärjestys on kerroksellinen: lainsäädäntö, asetukset, viranomaisohjeet ja oikeuskäytäntö muodostavat moniportaisen kokonaisuuden. Se on myös menettelyllinen: määräajat, muotovaatimukset ja prosessuaaliset säännöt ratkaisevat usein asian lopputuloksen. Monissa järjestelmissä se on kontradiktorinen: osapuolten aktiivinen argumentaatio on osa totuuden ja oikeuden tavoittelua.

Ilman oikeudellista koulutusta jopa hyvin koulutettu ja älykäs henkilö voi joutua merkittävään epävarmuuteen. Oikeudellisen virheen kustannus voi olla rikostuomio, taloudellinen menetys, sopimusvastuu tai oleskeluoikeuden menetys. Juristikunta on olemassa, koska väärinymmärryksen hinta on usein korkea.

Juristit eivät ainoastaan tulkitse sääntöjä, vaan tasapainottavat valtasuhteita. Oikeudellisissa suhteissa osapuolet ovat harvoin tosiasiallisesti tasavertaisia.

Tyypillisiä asetelmia ovat: valtio vastaan rikoksesta syytetty, työnantaja vastaan työntekijä, pankki vastaan velallinen, maahanmuuttoviranomainen vastaan turvapaikanhakija

Ilman oikeudellista edustusta vahvempi osapuoli dominoi helposti menettelyä. Juristisammatin yksi keskeinen funktio onkin institutionaalisen epäsymmetrian hallinta.

Onko juristeista hyötyä? Vastaus riippuu arviointikriteeristä. Juristit ovat mitattavissa olevalla tavalla hyödyllisiä ainakin kolmessa suhteessa.

  1. Menettelyllinen kompetenssi
    He tuntevat instituutiot ja osaavat navigoida niiden sisällä.
  2. Riskienhallinta
    Hyvä juristi ehkäisee oikeudellisia ongelmia ennen kuin ne eskaloituvat.
  3. Lopputulosvaikutus
    Empiiriset tutkimukset – erityisesti rikos- ja maahanmuutto-oikeudessa – osoittavat, että oikeudellisesti edustetut asianosaiset saavuttavat keskimäärin parempia lopputuloksia kuin ilman avustajaa toimivat.

Juristit kohtaavat kuitenkin jatkuvaa moraalista kritiikkiä: He puolustavat syyllisiä, He hyödyntävät “porsaanreikiä”. He lisäävät kustannuksia. He monimutkaistavat riitoja. Rakenteellinen vastaväite on, että oikeusjärjestelmä ei perustu moraaliseen puhtauteen vaan menettelylliseen oikeudenmukaisuuteen. Järjestelmissä oikeudellinen ammattikunta toimii osana prosessuaalista tasapainoa.

Perusajatus on, että järjestelmä toimii parhaiten, kun molemmat osapuolet ovat vahvasti edustettuina. Tämä periaate on sisäänrakennettu muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden toimintaan. Kontradiktorinen argumentaatio nähdään keinona tuottaa laadukkaampia ja perustellumpia ratkaisuja.

Epämukava totuus

Juristit eivät ole sankareita eivätkä konnia. He ovat kannustinjärjestelmässä toimivia ammattilaisia, asiakkaidensa edustajia ja rakenteellisen vallan tulkitsijoita. Ammattikuntaan kuuluu erinomaisia asiantuntijoita, keskinkertaisia suorittajia ja myös epäeettisesti toimivia yksilöitä. Enemmistö toimii kuitenkin institutionaalisten reunaehtojen sisällä.

Juristiammatti ei ole olemassa siksi, että juristit olisivat moraalisesti ylivertaisia, vaan siksi, että sääntöpohjainen yhteiskunta tuottaa väistämättä oikeudellista kitkaa.

Voisiko yhteiskunta toimia ilman laajaa juristikuntaa? Teoriassa kyllä – jos oikeus olisi yksinkertaista, täysin läpinäkyvää, automaattisesti sovellettavaa. Tällöin riidat ratkaistaisiin pitkälti hallinnollisesti ja algoritmien avulla. Käytännössä oikeus on kuitenkin poliittista, sääntöjen merkitykset ovat tulkinnanvaraisia ja intressit ovat ristiriidassa. Näissä olosuhteissa juristikunta ei ole historiallinen jäänne, vaan rakenteellinen välttämättömyys.

Niin kauan kuin oikeus on normatiivinen, tulkinnanvarainen ja sidoksissa valtaan, juristit pysyvät keskeisenä osana oikeusvaltion toimintaa… tekoäly voi antaa nopeasti ”vääriä” vastauksia. Oikeus on auditoriosidonnaista on joku aikaisemmin sanonut. Jos auditorio tyytyy AI:n nopeasti antamiin vastauksiin, siitä voi syntyä toinen todellisuus.