Kysymys siitä, vapauttaako itse aiheutettu päihtymys rikosvastuusta, on yksi rikosoikeuden klassisista rajakysymyksistä. Kansainvälisessä vertailussa vastaus on yllättävän yhtenäinen: vapaaehtoinen päihtymys ei yleensä poista rikosoikeudellista vastuuta, vaikka se voi joissain järjestelmissä vaikuttaa tahallisuuden arviointiin tai johtaa erityissääntelyyn.
Suomi
Suomen rikoslain mukaan itse aiheutettua päihtymystä ei lähtökohtaisesti oteta huomioon syyntakeisuusarvioinnissa. Tämä on kirjattu rikoslain 3 luvun 4 §:ään.
Englanninkielinen lakiteksti (Finlex/NATLEX-versio):
https://natlex.ilo.org/dyn/natlex2/natlex2/files/download/117677/Criminal%20Code%20Finland%20-%20amendments%20up%20to%202021.pdf
Käytännössä tämä tarkoittaa, että pelkkä voimakas humalatila ei tee tekijästä syyntakeetonta. Poikkeukset ovat harvinaisia ja liittyvät lähinnä tilanteisiin, joissa päihtymys ei ole itse aiheutettu.
Ruotsi
Ruotsin rikoskaaren (Brottsbalken) 1 luvun 2 §:ssä säädetään, että jos teko on tehty itseaiheutetussa päihtymystilassa tai muussa tilapäisessä tajunnanhäiriössä, sitä ei pidetä syyntakeisuutta poistavana.
Laki (ruotsiksi):
https://www.riksdagen.se/sv/dokument-och-lagar/dokument/svensk-forfattningssamling/brottsbalk-1962700_sfs-1962-700/
Ruotsissa linja on siis nimenomaisesti kirjattu lakiin: omaehtoinen päihtymys ei estä rikosvastuuta.
Saksa
Saksan rikoslaissa (Strafgesetzbuch) on erityinen säännös § 323a (“Vollrausch”).
Englanninkielinen lakiversio:
https://www.gesetze-im-internet.de/englisch_stgb/englisch_stgb.html
Säännöksen ydin on tämä:
Jos henkilö saattaa itsensä tahallaan tai huolimattomuudesta päihtymystilaan ja tekee siinä tilassa oikeudenvastaisen teon, mutta ei ole syyntakeinen itse pääteosta, hänet voidaan tuomita erillisestä päihtymysrikoksesta.
Saksa on siis rakentanut järjestelmän, jossa päihtymys ei johda vastuuvapauden “aukkoon”.
Englanti ja Wales
Common law -järjestelmässä keskeinen ratkaisu on House of Lordsin tuomio DPP v Majewski (1976).
Tuomio (BAILII):
https://www.bailii.org/uk/cases/UKHL/1976/2.html
Ratkaisun mukaan vapaaehtoinen päihtymys ei ole puolustus niin sanotuissa “basic intent” -rikoksissa (esimerkiksi monet väkivaltarikokset). Joissain “specific intent” -rikoksissa päihtymys voi vaikuttaa siihen, pystytäänkö erityinen tahallisuus näyttämään, mutta se ei ole yleinen vastuuvapausperuste.
Yhdysvallat
Yhdysvalloissa sääntely vaihtelee osavaltioittain. Vaikutusvaltainen malli on Model Penal Code § 2.08, joka käsittelee päihtymystä rikosoikeudellisena kysymyksenä.
Teksti (University of Pennsylvania):
https://www.law.upenn.edu/faculty/paul-robinson/clrgcodes/MPC.html
MPC:n mukaan päihtymys ei ole puolustus, paitsi siltä osin kuin se poistaa rikoksen edellyttämän mielenlaadun (esim. tarkoituksen). Kuitenkaan esimerkiksi “recklessness”-vastuusta ei yleensä voi vapautua vetoamalla itse aiheutettuun päihtymykseen.
Venäjä
Venäjän rikoslain (Уголовный кодекс Российской Федерации) 23 § (“Статья 23. Уголовная ответственность лиц, совершивших преступление в состоянии опьянения”) säätää selkeästi:
Henkilö, joka on tehnyt rikoksen päihtymystilassa (alkoholi, huumausaineet tai muu päihde), on rikosoikeudellisessa vastuussa.
Venäjän federaation rikoslaki (venäjäksi, virallinen teksti):
http://www.consultant.ru/document/cons_doc_LAW_10699/
Tämä tarkoittaa, että päihtymystila ei vapauta rikosoikeudellisesta vastuusta. Lainsäädäntö ei tee eroa sen suhteen, onko päihtymys voimakasta tai lievää – lähtökohta on vastuun säilyminen.
Venäjän oikeudessa päihtymys voi joissain tapauksissa vaikuttaa rangaistuksen mittaamiseen (esimerkiksi jos siihen liittyy erityisiä olosuhteita), mutta se ei ole syyntakeisuutta poistava peruste.
Yhteenveto kansainvälisestä vertailusta
Vertailu Suomen, Ruotsin, Saksan, Englannin, Yhdysvaltojen (MPC-malli) ja Venäjän välillä osoittaa selvän yhteisen linjan:
- Vapaaehtoinen päihtymys ei yleensä poista rikosoikeudellista vastuuta.
- Joissain järjestelmissä se voi vaikuttaa tahallisuuden näyttämiseen.
- Saksassa on erityinen päihtymysrikos vastuuaaukon estämiseksi.
- Venäjän lainsäädäntö ilmaisee suoraan, että päihtymys ei vapauta vastuusta.
Normatiivinen perusajatus on sama: henkilö ei voi luoda itselleen vastuuvapautta saattamalla itsensä tilaan, jossa hänen kykynsä noudattaa lakia heikkenee.
Miksi itse aiheutettu päihtymys ei ole hyväksytty puolustus Suomessa – eikä useimmissa muissakaan maissa?
Kun tarkastellaan Suomen rikoslain 3 luvun 4 §:ää (ks. englanninkielinen versio:
https://natlex.ilo.org/dyn/natlex2/natlex2/files/download/117677/Criminal%20Code%20Finland%20-%20amendments%20up%20to%202021.pdf), käy ilmi selkeä perusratkaisu: itse aiheutettu päihtymys ei lähtökohtaisesti vaikuta syyntakeisuusarviointiin.
Tämä ei ole sattumaa eikä vain tekninen ratkaisu. Taustalla on useita rikosoikeudellisia periaatteita, jotka toistuvat eri oikeusjärjestelmissä – myös Ruotsissa (Brottsbalken 1:2), Saksassa (§ 323a StGB), Englannissa (DPP v Majewski) ja Venäjällä (rikoslain 23 §).
Seuraavassa jäsennetään keskeiset perustelut.
Vastuu riskin tietoisesta ottamisesta
Keskeisin periaate on niin sanottu riskinottoajattelu. Ajatus on tämä:
henkilö, joka vapaaehtoisesti juo alkoholia tai käyttää huumausaineita, tietää – tai hänen oletetaan tietävän – että:
- hänen itsehillintänsä heikkenee
- impulsiivisuus kasvaa
- aggressiivinen käyttäytyminen voi lisääntyä
Jos oikeusjärjestelmä hyväksyisi puolustuksen: “olin niin päihtynyt etten hallinnut itseäni” se merkitsisi, että henkilö voisi ensin heikentää omaa toimintakykyään ja sitten vedota siihen vastuuvapautena. Rikosoikeuden näkökulmasta tämä olisi normatiivisesti ristiriitaista: vastuun välttäminen perustuisi omaan riskinottoon.
Normijärjestelmän suojaaminen
Toinen keskeinen peruste liittyy normin uskottavuuteen. Jos päihtymys hyväksyttäisiin laajasti puolustuksena: rikosvastuu olisi helpommin kiistettävissä; näyttökysymykset monimutkaistuisivat (kuinka päihtynyt oli? mitä ymmärsi?); tuomioistuimet joutuisivat ratkaisemaan vaikeita psykologisia ja lääketieteellisiä arvioita lähes jokaisessa väkivaltatapauksessa
Esimerkiksi Englannin Majewski-ratkaisussa (https://www.bailii.org/uk/cases/UKHL/1976/2.html) korostettiin julkisen järjestyksen ja väkivallan hallinnan näkökulmaa: yhteiskunnan on voitava suojata itseään tilanteissa, joissa rikokset tehdään päihtyneenä.
Saman logiikan voi nähdä Venäjän rikoslain 23 §:ssä (http://www.consultant.ru/document/cons_doc_LAW_10699/), jossa säädetään yksiselitteisesti, että päihtynyt henkilö on rikosoikeudellisessa vastuussa.
Syyllisyys ei rajoitu teon hetkeen
Rikosoikeudessa syyllisyys ei aina arvioidu vain teon sekunnilla. Monissa järjestelmissä katsotaan, että: syyllisyys voi rakentua jo aiemmasta tietoisesta toiminnasta, päihtymystilaan saattaminen voi olla osa kokonaisarviota Saksassa tämä näkyy erityisen selvästi § 323a:ssa (“Vollrausch”):
jos henkilö ei ole syyntakeinen pääteosta, hänet voidaan silti tuomita siitä, että hän saattoi itsensä siihen tilaan, jossa rikos tehtiin (https://www.gesetze-im-internet.de/englisch_stgb/englisch_stgb.html). Tämä ratkaisu osoittaa, että lainsäätäjä ei hyväksy ajatusta vastuuvapaudesta, jos tila on itse aiheutettu.
Uhrien oikeussuoja ja väkivallan ehkäisy
Empiirisesti suuri osa väkivaltarikoksista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos päihtymys olisi laaja puolustus: juuri yleisimmät väkivaltatilanteet olisivat vastuuvapauden piirissä; uhrien oikeusturva heikkenisi; rikosoikeuden suojaava funktio murentuisi.
Rikosoikeus ei perustu yksinomaan yksilön subjektiiviseen kokemukseen (“en hallinnut itseäni”), vaan myös yhteiskunnalliseen suojatehtävään.
Todistukselliset ja käytännölliset ongelmat
Laaja päihtymysperuste johtaisi merkittäviin todisteluongelmiin: Kuinka mitataan jälkikäteen teon hetkinen kontrollikyky? Eroaako “voimakas humala” oikeudellisesti “erittäin voimakkaasta humalasta”? Entä sekakäyttötilanteet? Yhtenäinen sääntö – itse aiheutettu päihtymys ei vapauta – tekee järjestelmästä ennakoitavamman.
Onko tämä ratkaisu filosofisesti kiistaton?
Ei. Rikosoikeusteoriassa on esitetty kriittisiä näkemyksiä:
- Jos henkilö todella menettää kontrollin, onko moraalisesti perusteltua rangaista häntä kuin täydessä tietoisuudessa toiminutta?
- Onko oikein siirtää vastuu teon hetkestä aiempaan juomispäätökseen, vaikka henkilö ei ole voinut ennakoida juuri kyseistä väkivallantekoa?
Tästä huolimatta useimmat oikeusjärjestelmät ovat päätyneet samaan käytännölliseen ja normatiiviseen ratkaisuun: itse aiheutettu päihtymys ei ole hyväksytty puolustus, koska muuten syntyisi sekä oikeudellinen aukko että normatiivinen ristiriita.
Kokonaisarvio
Suomen, Ruotsin, Saksan, Englannin, Yhdysvaltojen (MPC-mallin) ja Venäjän sääntely osoittaa yhteisen rakenteen:
- Vapaaehtoinen päihtymys ei yleensä poista rikosvastuuta.
- Tahaton päihtymys arvioidaan toisin.
- Järjestelmän tarkoituksena on estää vastuuvapauden rakentaminen oman riskinoton varaan.
Tämä ei tarkoita, että päihtymys olisi merkityksetön. Se voi vaikuttaa:
- tahallisuuden näyttämiseen
- tekomuodon arviointiin
- rangaistuksen mittaamiseen
Mutta laajana puolustuksena sitä ei hyväksytä – ei Suomessa eikä valtaosassa vertailumaista.
