Suomi 2026: tervetuloa oikeusvaltioon, jossa oikeutta saa jonottaa pidempään kuin Neuvostoliitossa omaa autoa tai pesukonetta.

Käräjäoikeuksissa odottaa ratkaisua 204 666 asiaa. Hallinto-oikeuksissa lähes 15 000 lisää. Mutta ei hätää — hallitus on keksinyt ratkaisun: leikataan oikeuslaitokselta vielä 19 miljoonaa euroa ja vähennetään jopa yli 270 virkaa. Nerokasta. Jos sairaalassa on liikaa potilaita, suljetaan kai seuraavaksi leikkaussalitkin.

Suomeen näyttää syntyneen uusi oikeuspoliittinen innovaatio: viivästyttämällä oikeutta riittävän kauan ongelmat katoavat itsestään. Asianosainen ehtii muuttaa pois, yritys mennä konkurssiin, rakennushanke vanhentua ja todistaja unohtaa kaiken. Tehokasta.

Oikeudenkäyntien kestosta on tullut kansallinen kestävyyslaji. Pahimmillaan päätöstä odotetaan yli kymmenen vuotta. Siinä ajassa ehtii rakentaa metron, kasvattaa lapsen aikuiseksi tai vaihtaa kolme hallitusta — mutta ei saada lainvoimaista päätöstä.

Hallinto-oikeuksissa kaavat makaavat vuosikausia. Investoinnit seisovat. Nosturit ruostuvat piirustuspöydille. Espoon Keilaniemessäkin miljardiluokan kaupunkikehitys odottaa kuin Samuel Beckettin näytelmässä odotetaan Godotia.

Samaan aikaan poliisi tutkii yhä monimutkaisempia rikoksia, syyttäjät harkitsevat ja kantavat tuomioistuimiin kasvavia juttumääriä ja tuomarit yrittävät ratkaista muun muassa kansainvälisiä talousrikoksia henkilöstöllä, joka riittäisi ehkä vuoden 1998 mopovarkauksiin.

Mutta ehkä tämä onkin uusi strategia. Ehkä oikeusvaltion seuraava vaihe on täysin automatisoitu hiljaisuus: ei tuomareita, ei ratkaisuja, ei valituksia — ja ruuhkat poistuvat tilastollisesti, kun kansalaiset luopuvat toivosta.

Valtiontalouden näkökulmasta säästö on toki komea. Tuomioistuinten menot ovat noin 360 miljoonaa euroa vuodessa — noin 0,39 prosenttia valtion menoista. Siis alle puoli prosenttia. Oikeusvaltio näyttää olevan Suomessa nykyään alekorituote.

Silti sama valtio ihmettelee, miksi investoinnit viivästyvät, miksi oikeusprosessit kestävät ja miksi kansalaisten luottamus instituutioihin heikkenee.

Oikeusvaltio ei yleensä kuole dramaattisesti. Se kuihtuu excel-taulukkoon. Ensin vähennetään henkilökuntaa, sitten lisätään käsittelymaksuja, lopuksi todetaan vakavana, että “kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään on heikentynyt”.

Ja jonain päivänä joku vielä kysyy täysin vilpittömästi: “Miten tähän oikein päädyttiin?”