Kuvitellaan, että jutussa olisi kahdeksan (8) oikeudellisesti relevanttia seikkaa, joiden järjestys määrää tuomioistuimen johtopäätöksen. Vaihtoehtoja on silloin kahdeksan kertoman verran (8!) eli 40 320. Jos järjestysten pelkkään luetteloimiseen kuluisi yksi sekunti per järjestys, niin luetteloimiseen kuluisi 672 minuuttia eli 11,2 tuntia. Kahdeksantuntisia työpäiviä kuluisi 1,4.
Jos oikeudellisesti relevanttien seikkojen lukumäärä kasvaisi seitsemästä kymmeneen, niin luetteloimiseen kuluisi 126 kahdeksantuntista työpäivää eli 0,6 työvuotta, jossa työpäiviä olisi 210.
Kunkin osapuolen on päästävä esittämään perustellut näkemyksensä.
Onneksi jutuissa ei yleensä ole kysymys kovin monesta oikeudellisesti relevantista seikasta. Ymmärrys ja aika rajoittavat vaihtoehtoja ja puheenjohtaja osapuolten puheita.
Onko tämän perusteella yleistettävissä, että huolellinen ratkaiseminen on oikeastaan mahdotonta jo kun palikoita on vasta 10? Elämä ei riitä kaikkien vaihtoehtojen esittelyyn ja osapuolten perusteltuihin lausumiin niistä ja toistensa lausumista. Ratkaisupakko ajaa ottamaan askeleen, ettei yhteiskunta jää seisomaan yhdellä jalalla.
